tiistai 10. maaliskuuta 1970

Riekko - Lagopus lagopus

Riekko Saariselällä maaliskuussa 2014
Enää vain Pohjois-Suomessa runsaana esiintyvä riekko pesi vielä 1900-luvun alussa koko Uudellamaalla. Hyvinkää oli silloin Uudenmaan parasta riekkoseutua ja metsästysseurat raportoivat hyvistä pesimätuloksista mm Ridasjärven alueelta. Tuusulassa pyydettiin riekkoja verraten paljon ja Nurmijärvelläkin laji esiintyi vielä runsaana. Varhaisin merkintä riekosta lienee Tuusulan Tuomalansuolla 7.7.1913 tavattu parvi (Sydänheimo 1919).

Keravalta tunnetaan pesälöytöjä ainakin vielä vuosilta 1924-30 (Sirkiä et al 1997).  Riekkoja pesi etenkin rämesoiden laiteilla. missä parvet talvehtivat runsaiden paju- ja koivuvesakoiden suojissa.

Lintuharrastajien varhaisimpia riekkohavaintoja on merkitty muistiin Hyvinkään yhteiskoulun Luontokerho Turduksen retkiltä Hyvinkään Petkelsuolta ja Ridasjärveltä vuosina 1948-53 (Matti Helminen). Samoilta ajoilta on myös Pertti Juslinin pesälöytö 9-munaisesta pesästä Hyvinkään Nopossa 24.5.1948. Säännöllinen esiintyminen jatkui edelleen Ridasjärven rantasoilla (Seppo Verhiö) ja Mäntsälän Kotojärvellä 1950-luvun alkuvuosiin asti, minkä jälkeen seurasi nollajakso 1955-59. Istutuksin vahvistettu  kanta osoitti tämän jälkeen pientä toipumista (PLV 1963-67) ja 1960-luvun alkupuolella tehtiin muutamia riekkohavaintoja Hyvinkään Kytäjällä (Seppo Verhiö). Alueen viimeiset lintuharrastajien tekemät havainnot ovat riekkojen parhailta pesimäsoilta: 21.7.1968 Hyvinkää Petkelsuo (Vilho Kuntsi) ja 10.3.1970 Mäntsälä Kivilammisuo, josta löytyi koiras kuolleena (Elo1994). Vihoviimeiset kaksi vaihtopukuista, puoliksi valkeaa, riekkoa nähtiin Hyvinkään Petkelsuolla 28.4.1974 (Jukka Meriläinen ja Tuula Heikkinen).


Riekko siis katosi alueen linnustosta viimeistään 1970-luvulla. Vähentyminen oli kiihtynyt jo 1930-luvulla ilmaston lämpenemisen myötä ja lopulta suoreunusten ojitus ja vesakoiden raivaus yhdessä maa- ja metsätalouden yleisemmänkin tehostumisen kanssa hävittivät riekolle sopivat elinympäristöt.  Vuoden 1970 jälkeen alueella on tehty vain yksi äänihavainto riekosta Hyvinkään Ridasjärven rantasoilla toukokuussa 1996 (Sirkiä et al 1997).

Riekon yhtenäisen levinneisyysalueen raja on siirtynyt selvästi pohjoisemmaksi lajin kadottua kokonaan paitsi Uudeltamaalta, myös Järvi-Suomen eteläosista (Väisänen et al 1998).  Nykyisin lähin suunta, josta riekkoja voisi alueelle levitä, koostuu pienistä ja erillisistä pesimäsaarekkeista Varsinais-Suomen koillisosassa ja Tammelan seudulla. Pohjoisempana riekkoja on vielä 1990-luvulla tavattu myös Pirkanmaan pohjoisosissa (Mäkelä 1998). Luontaisen paluun mahdollisuudet ovat kuitenkin vähäiset, sillä riekot viettävät varsin paikallista elämää ja liikehtivät lähinnä kesä- ja talvehtimisalueittensa välillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti