Pohjois- ja Keski-Uudenmaan lintuvuoteen 2014 mahtui paljon tuttua ja myös uutta ja erilaista, mikä antoi taas mahdollisuuden kartuttaa kokemuksia lintumaailman ilmiöistä. Antoisan harrastuksen kuuluukin tarjota jokaiselle aina uusia haasteita - ei pelkkää vanhan toistoa.
Vuosi alkoi leudompana kuin edelliset lumiset pakkastalvet. Syksyn perintönä jatkui hiiripöllöjen ennenkokemattoman runsas esiintyminen. Yhdellä ainoalla retkellä Hyvinkään Kytäjällä saattoi nähdä kymmenkunta hiiripöllöä. Myös hiirihaukkoja, piekanoja ja maakotkakin oli jäänyt saalistamaan Kytäjän pelloille.
Järvien lopullinen jäätyminen viivästyi vuodenvaihteen yli. Tuusulanjärvellä oli sulaa vielä 13.1, jolloin Halosenniemessä tehtiin alueen ensimmäinen tammikuinen havainto pilkkasiivestä. Tuusulanjoelle asettunut naarastavi sinnitteli kevääseen asti Jokipuiston sorsaparvessa.
Talvi jäi hyvin lyhyeksi, sillä jo helmikuun viimeisellä viikolla lämpötilat ylsivät nollan tuntumaan ja kevätmuutto käynnistyi ennätysvarhaisilla havainnoilla. Ensimmäinen töyhtöhyyppä ehti Nurmijärven Savikon pelloille jo 23.2 ja seuraavina päivinä niitä havaittiin lisääkin. Myös ensimmäiset sepelkyyhkyt ja kanadanhanhi palasivat ensimmäistä kertaa muutolta jo ennen helmikuun loppua.
Maaliskuun alkupuolella kevätmuutto eteni sellaista vauhtia, että normaalikeväästä oltiin ainakin kaksi viikkoa edellä. Uusia ennätyksiä kirjattiin päivittäin: naurulokki saapui 10.3 Halosenniemen sulan reunalle ja västäräkki Rantamoon 11.3. Kiurut yleistyivät jo maaliskuun toisella viikolla. Töyhtöhyyppiä muutti 9.3 Tuusulan Rantamossa jo alun kolmattasataa lintua.
Maaliskuun puoliväliin mennessä lumet olivat sulaneet ja Nurmijärven Lepsämässä katseltiin jo tulvan lintuja. Sieltä löytyi 14.3 ennätysaikainen jouhisorsa. Viikkoa myöhemmin tulvalle kertyneiden hanhien joukosta löytyi kevään ensimmäinen pikkuharvinaisuus, kun lyhytnokkahanhikin teki saapumisennätyksensä 22.3. Lyhytnokasta onkin keväisten hanhiparvien kasvun myötä tullut jokavuotinen tuttavuus ja niistä tehtiin kevään mittaan kymmeniä havaintoja.
Maaliskuun loppuun mennessä oli saapunut jo yli 60 muuttolintulajia, mikä sekin lienee kaikkien aikojen ennätys. Sen jälkeen tahti hieman asettui eikä saapumisennätyksiä enää päästy kirjaamaan kuin muutamasta lajista. Yllättävin niistä oli ensimmäisen luhtahuitin saapuminen Tuusulanjärven pohjoisen pohjukan luhdalle huittailemaan jo 19.4.
Loppukeväällä tehtiin useita havaintoja sisämaassa harvoin tavattavista lajeista. Sekä pikkutiiroja että karikukkoja havaittiin kumpaakin kaksi yksilöä ja vieläpä kaikki neljä yhtenä ja samana päivänä 13.5. Ensimmäinen pikkutiira pistäytyi Rantamossa Seittelin altaalla jo 9.5 ja sitten uudestaan 13.5, jolloin pikkutiiraa katseltiin ekaa kertaa myös Hyvinkään Ridasjärvellä. Samana päivänä lepäili Lepsämän tulvalla Nurmijärven ensimmäinen karikukko ja toinen löytyi pikkutiiraa katselevien harrastajien iloksi Tuusulan Rantamosta.
Kevään harvaisuuksista on mainittava vielä Järvenpäästä 15.4 löytynyt mandariinisorsa, joka ei tiettävästi kuitenkaan saapunut lähes yhtä värikkään tivolin mukana, vaikka molemmat asettuivatkin pariksi päväksi Rantapuistoon.
Kesään mentiin varsin kolean ja sateisen sään myötä. Juhannuksena satoi monin paikoin rakeita, mutta pian sen jälkeen kelit muuttuivat. Heinä-elokuussa riitti hellettä lähes 40 päivän yhtämittaiselle jaksolle. Aamuretket jäivät lyhyiksi, kun jo yhdeksän aikaan lämpömittarit huitelivat hellelukemissa ja linnutkin hiljenivät.
Alueen pesimälajistoon liitettiin uutena lajina mustatiira. Hyvinkään Ridasjärvelle saapui toukokuun lopussa useita mustatiiroja, enimmillään nähtiin 22-25.5 peräti 4 lintua. Juhannuksena jäljellä oli yhä kaksi lintua, joiden käyttäytyminen viittasi pesintään. Heinäkuun alussa emojen todettiin ruokkivan kaislasaarekkeessa piilottelevia poikasia, joista yksi rengastettiin. Kun poikue varttui ja tuli pesimäkaislikosta esille, niitä olikin kolme. Lisää tarinaa ja kuvia mustatiirojen ensipesinnästä löytyy retkiblogistani.
Kesä jää mieleen myös liejukanojen runsaan esiintymisen ja pesintöjen merkeissä. Ikivanha pesimäpaikka Jokelan Kolsan tiilitehtaan vanhoilla savikuopilla sai vihdoin 30 vuoden tauon jälkeen taas liejukanaparin asukkaikseen. Tämä pari kasvatti lammella kaksi poikuetta, joista ensimmäinen kuoriutui jo toukokuun lopussa. Toisen poikueen kuoriuduttua heinäkuun puolivälissä lammella nähtiin emojen lisäksi kaksi ekan poikueen nuorukaista ja kolme kakkospoikueen untuvikkoa. Myös Keravan Myllynummella liejukanat pesivät kahdesti, mutta selvästi myöhemmin: eka poikue havaittiin heinäkuun alussa ja toisen poikueen untuvikot vasta 5.9 yhdessä emon ja ekan poikueen nuorukaisen kanssa. Tämän myöhäisen poikueen linnut viipyivät Myllynummen lammella aina marraskuun alkuun asti.
Kesän hellejakso päättyi vihdoin elokuun toisella viikolla. Syysmuutto alkoi heti vilkastua. Hyvinkään Ritassaaressa ja Sofiebergissa nähtiin peräkkäisinä päivinä 11.8 ja 12.8 nuoret punajalkahaukat. Sofiebergin mullokselle jätetyt hernepellot alkoivat sateiden myötä kerätä kahlaajia. Aluksi pelloille kertyi töyhtöhyyppiä ja kapustarintoja, joiden joukosta poimittiin kahdesti myös keräkurmitsa: ensimmäinen 15.8 ja toinen 3.9, molemmat olivat vaihtopukuisia vanhoja lintuja, joista löytyy kuvia retkiblogissani.
Kahlaajien kertyminen Sofiebergin hernepellolle ylitti pian kaikki odotukset, varsinkin kun alueen muut kahlaajapaikat loistivat tyhjyyttään. Tyllejä lasketiin parhaana päivänä 24.8 peräti 344, lähes kaikki vanhoja lintuja. Elo-syyskuun vaihteessa tyllien määrän jo vähennyttyä Sofiebergissä oli useana päivänä nähtävillä neljää eri sirrilajia: suosirrien lisäksi myös kuovisirri, pikkusirri ja lapinsirri. Samoihin aikoihin pelloilla saalisteli myös muuttohaukkoja ja vähän myöhemmin vielä arosuohaukkoja, joten katsottavaa riitti jokaiselle päivälle.
Loppusyksystä tuli lämmin, heikkotuulinen ja vähäsateinen. Hanhia alkoi syyskuun lopulta lähtien kertyä Tuusulan Rantamoon. Jostain syystä harmaiden hanhien syysmuutto kulki muita reittejä ja niinpä peltojen hanhimassat koostuivat lähes pelkästään valkoposkihanhista. Niitä kertyi jatkuvasti lisää ja pian ylitettiin kaikki aikaisemmat lukemat. Rantamossa päästiin jo lähellä kymppitonnia, mutta suurin kertymä löytyi vähän yllättäen Krapusillanojan peltolaaksosta Tuusulan Nahkelasta, missä 8-19.10 velloi noin 13000 valkoposkihanhen massa.
Syksyn erikoisuuksiin kuuluu myös marjalintujen oikullinen esiintyminen. Alueen pihlajat sekä metsissä että kylillä notkuivat marjoista, mutta marjalinnut loistivat poissaolollaan. Vasta marraskuussa pihlajiin alkoi kertyä rastaita, mutta vain rastaita. Tilhet ovat pysytelleet pesimäseuduillaan koko vuoden. Niitä ei tavattu alkuvuodesta eikä syksylläkään ole nähty kuin siellä täällä yksittäisiä lintuja tai ohimeneviä pikkuparvia. Taviokuurnat taas tekivät marraskuun alussa rengasmatkan Etelä-Suomeen ja katosivat saman tien sinne mistä tulivatkin.
Parin viime syksyn kuluessa retkeily Tuusulan Ruotsinkylän tutkimusmetsässä on lisääntynyt. Metsäntutkimuslaitoksen aikanaan istuttamat makedonianmännyt ovat keränneet pähkinähakkeja käpysatoa hyödyntämään. Epäilemättä Tuusulan ja Nurmijärven etelärajoille ulottuu pähkinähakin vakituinen esiintymisalue ja pesinnätkin ovat hyvin mahdollisia. Joka vuosi hakkeja näkyy eniten alueen eteläreunalla ja sinne ovat nyt kertyneet Ruotsinkylän seudun hakitkin.
Lintuvuosi 2014 päättyy ennätykseen myös alueella vuoden aikana tavattujen lintulajien osalta. Havaintoja kirjattiin peräti 233 lajista, mikä ylittää aikaisemman vuodelta 2001 peräisin olevan ennätyksen kolmella lajilla. Aivan uusia lajeja ei tänä vuonna ole havaittu lainkaan, mutta sittenpähän nekin kohokohdat ovat vielä edessäpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti